Vuoden ensimmäinen Outa on ilmestynyt, nyt saa lääkettä retkinälkään!
Eikä maksa paljon.
Eräsukset ja vaelluksen odotus
Päätin pähkäilyn jälkeen tilata Karhun OptiGrip eräsukset. Optigripissä on uudenlainen pitopohja, joka ei kuulemma vaadi ollenkaan huoltoa. No, jää nähtäväksi mitä tulee.
Suksia ei ole kaupoissa, mutta niitä on odotettavsissa muutaman viikon sisällä.
Uusien välineiden ostaminen ei ole aina tarpeellista, mutta nämä nyt tänä talvena ovat. Luulenpa saappaiden ja suksien hankinnan olevan tässä useiksi vuosiksi eteenpäin.
Varusteiden hankinta konkretisoi lähestyvän hiihtovaelluksen ja poistaa epäilykset siitä, kannattaako reissuun lähteä ollenkaan. Olen ollut kahden vaiheilla, siirränkö talviloman kesäksi, mutta asia lienee näillä uusilla hankinnoilla päätetty.
Mihin sitä sitten huhtikuussa hiihtelisi?
Virtuaalisaapastelua
Kun useilta tahoilta kuulin, että Suomen Kumitehdas lopettaa tai on jo lopettanut Rokka-saappaan valmistuksen, tilasin äkkiä parin itselleni. Ainakin tehtaanmyymälästä niitä vielä saa vielä tälläkin hetkellä.
Onhan Rokat massiiviset kengät, mutta luulen niiden sopivan omaan talvivaellustyyliini. Hyvältä näyttää ja hyvältä tuntuu.
Seuraavaksi hankinnassa uudet sukset 210 cm:n Lapponioiden tilalle.
Talvilukemista tiedossa
Kuulin huhun, että Suomen paras nettiretkilehti ilmestyy jälleen lähiaikoina.
Pidä silmäsi auki!
Pitsamiehen uusivuosi
Sain joululahjaksi uuden pitsakiven. Uuniongelma on ratkaistu, nyt voi keskittyä pohjan täydellisyyden hiomiseen.
Huolellisesti valmistellen
..pitsa paistuu
..ja on valmis
Kivellä on väliä.
Paistoaika tasan 5 minuuttia 300 asteisessa uunissa.
Kolme erilaista täytettä tänään:
– Homejuusto, meetvursti, ananas
– Tuore mozzarella, meetvursti
– Katkarapu, tonnikala
Kaikissa mozzarellaraastetta ja tomaattia tietysti. Oreganoa halukkaille. Joku oli unohtanut valkosipulin.
Saa lisätä Blair’s After Death soosia jos haluaa.
Teelusikallinen tätä taikalientä vastaan noin pullollista tabascoa tai ämpärillistä jalopenoja.
Alle puoli vuotta ensimmäiseen uuvanaan
Hyvää uutta vuotta!
Joulukortti
Joulukortti kaikille Asentopaikan lukijoille. Kiitollisuudella ja ihmetyksellä totean, että näillä sivuilla käy tätä nykyä noin 100 lukijaa päivässä.
Kiitos kaikille lukijoille menneestä vuodesta. Vaikka kirjoittelussa onkin ollut hiljaiseloa, on uusia juttuja lapinhulluille taas odotettavissa ensi vuonna.
Hyvää joulua.
Lämmikettä
Taas kerran sisäistä lämmikettä etsiessäni käännyn itämaisen reseptin puoleen. Kanavindaloon maustamisessa on neljä astetta:
– Mieto
– Tujakka
– Tulinen
– Sula laava
Miltä tämä teistä näyttää?
Maskeerattu kansallispuisto
Minulla on pakkomielteinen tapa rajata ihmisen jäljet pois kuvistani. Ehkä siitä pitäisi luopua, mutta en vaan osaa.
Ne, jotka ovat käyneet Sinisillä Vuorilla tietävät miltä siellä oikeasti näyttää, mutta kameralla muistot voi rajata vaikka tällaisiksi:
http://www.asentopaikka.fi/australia/2010/
Järjestelmä ei kulkenut mukana tällä työmatkan kylkiäisenä tehdyllä päiväretkellä, mutta kirkkaana päivänä pokkarillakin saa liikkumattomasta maisemasta kelvollisia (maskeerattuja) muistikuvia.
Australialainen luonto kuhisee käärmeitä, hämähäkkejä, iilimatoja. Mikä pettymys, kun ei edes pienen pientä juotikasta takertunut pohkeeseen luontopolulta.
Pakkasruokaa
Pakkaspäivänä saattaa hyvinkin maistua tulinen intialainen curry. Sillä ei ole juuri mitään tekemistä sen curryn kanssa, jota saan pussista lähikaupan maustehyllystä.
Curry ei oikeastaan tarkoita mitään. Nettilähteiden mukaan sillä ei ole hindinkielistä vastinetta, vaan se on brittiläisten siirtomaaherrojen keksimä sana tarkoittamaan erilaisia intialaisia maustettuja ruokia.
Vindaloo on curry, joka on ”tulisen mausteinen”. Semmoisen eineen voi hyvinkin laatia arktisessa suomalaisessa pakkasillassa.
Lammas vindaloo (puolenkymmentä annosta)
600 g Lampaanlihaa
2 isoa sipulia
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl punaviinietikkaa
Lihaliemikuutio
Ruokalusikallinen ruokosokeria
suolaa
2 valkosipulia
Ruokalusikallinen raastettua tuoretta inkivääriä
1 tuore tulinen chilipaprika (esimerkiksi habanero) tai niin monta kuin sielu sietää
1 tl juustokuminaa (eli jeeraa, ei tavallista kuminaa!)
2 tl sinapinsiemeniä
1 tl jauhettua korianteria
0,5tl kaardemummaa
1 tl kanelia
2 tl kurkumaa
Sipuli, valkosipu, chili ja inkivääri kuullotetaan oliiviöljyssä. Sekaan lisätään mausteet: juustokumina, sinapinsiemenet, korianteri, kaneli ja kurkuma. Sekoitetaan ja lisätään kuutoitu lampaanliha. Kun liha on kevyesti ruskistunut, lisätään sokeri ja lihaliemikuutio sekä 1 dl vettä. Suolaa voi lisätä maun mukaan. Haudutetaan 1,5 tuntia, kunnes vesi on lähes haihtunut.
Tarjotaan riisin kanssa. Valitettavasti naan-leivän teko kotioloissa on yhtä haastavaa kuin pitsan (siis ei mahdotonta), joten se jäi tällä kertaa tekemättä. Fuusioruuan omaisesti nautitun lammasvindaloon kanssa käytettin sammuttimena vehnäpatonkia ja luonnonjugurttia.
Ruokajuomaksi kevyt lagerolut tai kivennäisvesi.
Onneksi kaupasta ei löytynyt tähän reseptiin kaavailtua Bih Jolokia chiliä (jota vielä viime viikola oli hyllyssä), joten kukaan ei tarvinnut sairaalahoitoa aterian jälkeen.
Mitenköhän laatiutuisi fuusioruoka tyyliin porovindaloo? Uuden vuoden voisi avata sellaisella erilaisella eineellä, jos ei muuten, niin piruuttaan.