Kirpeä 20-asteen pakkanen tänä aamuna ei tuntunut miltään, oli niin komiat kelit. Nuuksion metsissä on 20 cm puuterilunta ja alla suksen kantava kerros. Eipä hienompaa hiihtelyä juuri voi toivoa, ainakaan täällä etelässä.
Kesäkevennyksen varaslähtö – osa 2
Vargo Hexagon risukeitin saapui. Minimikeittiö painaa nyt puolet siitä, mitä viime kesänä, eli vain 405 grammaa sisältäen lautasen, mukin, lusikkahaarukan, kattilan ja keittimen. Jos otetaan huomioon, että polttoaineen paino on nolla, on kevennys paljon suurempi.
Vargo Hexagon on melkoinen rimpula, eikä heti herätä luottamusta, mutta titaanirakenteisena se on juuri sitä mitä pitääkin; pieni, ultrakevyt risukeitin. Vargo painaa oman pakkauspussinsa kanssa 135g.
Heppoisesta olemuksesta huolimatta olen luottavainen. Künzin isommalla keittimellä syntyi sapuskat helposti kolmelle hengelle säässä kuin säässä, joten miksipä ei tällä yhdelle. Aikaa minulla on.
Koska paketti on niin kevyt, taidan ottaa mukaan myös kahvipannun, koska hernesopan hautuessa on mukava keitellä saikkaa. Koko keittiö painaa 545 grammaa.
Isommalla porukalla kulkkiessa otan kyllä edelleen völjyyn mieluummin tehokkaan Künzin.
Vetovyö – onko se siinä?
Ahkion vetovyöviritys on sotaisan näköinen, mutta tuntuu hyvältä päällä. Koiruuden vetoliinallekin on viimeisen päälle kiinnitys, ei karkaa elikko porojen perään. Kiinnitysten kestävyys on tositoimissa kokeilematta, mutta olen varsin luottavainen.
Sitten eikun viikonloppuna testaamaan. Vai pitäisikö sanoa tetsaamaan?
—
Muistutuksena: olen talvivaelluksien suhteen täysi noviisi. Viritykseni eivät kestä krittistä tarkastelua, eivätkä ole tarkoitettu ohjeiksi muille.
—
Kesäkevennys – varaslähtö
Vaikka talvivaelluskin on vielä tekemättä, alkoi jostain syystä kangastelemaan mielessä alkukesän reissu, viisitoista yötä jossain mielituntureilla on tarkoitus viettää. Aiemminkin olen jo huuhaillut sekä louteen että teltan ottamista mukaan yksinvaellukselle, nyt aion sen kokeeksi tehdä.
Tilasin netistä MSR Hubba HP teltan. Painoa on 1,3 kiloa, jos lupaus pitää paikkansa. Hintaa kertyi lähetyskuluineen £280 (330€), eli ei hirmu paha.
Hubba HP ja Vihen Loue I painavat yhteensä saman verran kuin Nallo 2, joten telttakantamuksen paino ei muutu, mutta majoite on paljon monipuolisempi. En taida alkaa teltankeräilijäksi vaan etsin Nallo 2: lle uuden kodin (varattu alustavasti, joten en ota ostotarjouksia vastaan).
Olen myös suunnitellut Viheä vähän pienemmän louteen ompelemista itse, mutta en ole varma ennätänkö sitä suunitelmaa toteuttamaan tänä keväänä.
Sen lisäksi on varauksessa paikallisessa retkeilyliikkeessä Vargo Hexagon risukeitin. Se on hillittömän kevyt titaanirakenteinen risukeitin: vain 116g. Muuta keitintä en aio ottaa mukaan lainkaan.
Lisäksi keittiöön kuuluu litrainen Trangian UL-kattila ja pieni kahvipannu, muovilautanen ja -muki. Kevennystä pitäisi syntyä jonkin verran. Punnitsen paketin, kunhan saan Vargon käsiini.
Lumiankkurit versio 2.0
Päätin hylätä DVD levyt lumiankkureina, koske ne rikkoutuvat hankeen helposti. Tässä vaihtoehtoinen malli, tehty PVC:stä valmistetusta kulmalistasta.
40cm narua ja päähän koukku tai haka, jolloin teltannarujen kiristäminen on helppoa. Naru saisi olla tietysti mieluummin muun värinen, kuin valkea.
Aisojen kiinnitys
Vaikken erityisemmin pidäkään Paljakan aisojenkiinnityksestä on yksi mahdollisuus, että siirrän sittenkin Paljakan mekanismin sellaisenaan Bundeswährin tetsariin.
Niittaan vaan lyhyen pätkän ohuempaa vyötä kiinni tetsarin vyöhön, jolloin säätövaraakin jää juuri samalla tavalla kuin Paljakankin vyössä.
Ei ihan sitä mitä alunperin suunnittelin, mutta yksi mahdollisuus kuitenkin ja helppo toteuttaa.
—
Päivitys: Piruuttani leikkasin tetsarin mukana tulleista lipaslaukuista kiinnikkeet, joilla ne kiinnitetään taisteluvyön reikiin. Vähän aikaa pyöriteltyäni ruuvasin kokeeksi aisankiinnityksen kahdella pultilla tetsarivälppään.
En ole varma miten pysyy käytännössä, mutta kyllä tuntuu erittäin vahvalta. Taattua armeijalaatua.
Jos tämä toimii, ei tarvitse niittailla mitään, vyöhon ei tarvitse tehdä muutoksia ja kiinnityksen paikka on vapaasti säädettävissä.
Vähän lisää tukevuuttaa toisen kiinnikkeen muodossa ja ja koiran vetoliinalle joku viritys molemmin puolin. No, ehkä tää on vielä proto..
—
Tetsari
Ahkion vetovyö on alkanut suututtaa, ja oikein perusteellisesti sittenkin. Savotan Paljakka-ahkion vetovuo on topattu vyö, jossa on samanlainen solki kuin Savotan rinkoissa. Ahkion aisan narut kiinnittyvät eräänlaisella pikalukituksella, joka on kuitenkin kaikkea muuta kuin pika silloin, kun ne haluaa irroittaa.
Miksi vetovyö on topattu? Sitä minä en ymmärrä, varsinkin kun Savotan toplinki tursuaa vyön alta itsekseen eikä siitä ole mitään hyötyä ja vyö valuu perseen päälle ihmisellä, joka on kadottanut vyötärönsä jonnekin historian hämärään. Jotain muuta seuraavalle reissulle, kiitos.
Bundeswährin, eli Saksan armeijan taisteluvyöstä tulee seuraavalle reissulle ahkion vetovyö. Eikä valu päärynänmuotoisenkaan vartalon yltä yhtään mihinkään.
Aisojen kiinnitykset ja koiran vetoliinan kiinnitys täytyy ideoida, mutta minulla on jo varsin hyvä käsitys siitä, minkälaisia ne tulevat olemaan.
Piähännousema
Siinä odotellessani, että yltyvä pakkanen jäätäisi päivällisen räntäsateen jäljiltä kastuneet varusteet koppuraksi, muljahti mieleeni, että mikähän saa ihmisen lähtemään ihan hyvästä huoneistosta ja majoittumaan järven jäälle telttaan koiran kanssa. Monet olivat tätä minulta kysyneet, varsinkin kun tuli puhetta lapinreissuista. Oliko se niin ihanaa ja hienoa, että piti lähteä ehdoin tahdoin palelemaan ja itseään rääkkämään.
Siinä maakuupussissa maatessani ja kuunnellessani yltyvän tuulen aloittamaa teltan rummutusta tulin siihen tulokseen, että ei se aina ollut kummoista. Nytkin paleli ja selkään koski, uni ei tahtonut tulla. Aloin ajattelemaan oikein syitä nukkua luonnossa, kesällä tai talvella. Pessimistisessä mielentilassani en keksinyt heti mitään, mutta sitten suljin silmäni ja annoin ajatuksen hiljentyä. Lapinhullun ajatus kulkee itsekseen sinne, mihin osa siitä on jäänyt ikuisiksi ajoiksi, osaksi tunturituulen satumetsäksi huurtamaa koivikkoa. Se hakeutuu kuuntelemaan maahisten hiljaista mutinaa puronvarressa ja katselemaan taianomaisia aamuja siellä jossain, kun nouseva aurinko kultaa laaksossa matavan sumuverhon.
Yksi sellainen hetki riittää, yksikin on tarpeeksi, että retki on onnistunut. Silti niitä on aina jokaisella retkellä monta.Siinäpä teille syitä lähteä! Viikonlopun harjoitusreissu loskaiselle järvenjäälle ei ehkä kuitenkaan ole mitään sellaista, jolta voi odottaa suuria elämyksiä. Varusteiden testailua ja makkaranpaistoa.
Aamulla heräsin siihen, kun koira työnsi kuonoa kämmeneeni, häntä heilui. Varrea ei yön kipakka pakkanen ollut haitannu, turkkikin oli aivan kuiva. Oivat ovat materiaalit lapinkoiran päällysvaatteessa.
Tuuli vinkui ja paukutti teltaa, minä hymyilin. Yksi ainoa hetki riittää.
—
Tänä aamuna koira käveli hihnassa kuin unelma. Ei kiskonut, ei hötkyillyt, eikä heittäytynyt paluumatkalla jalkakäytävälle selälleen. Oli kai muuttunut telttaretkellä kiltimmäksi. Tai ehkä se olin sittenkin minä.
Lumiankkurit
Sattumalta netin keskustelupalstalla tuli esille asia, jota juuri eilen pohdin, nimittäin lumiankkurit. Teltan kiinnittämiseen ei talvella voi käyttää tavallisia telttavaarnoja, koska maa on joko jäässä tai sitten lumi on liian pehmeää. Siksi tavallisesti telttavaarna korvataan talvitelttailussa suurilla rautanauloilla ja lumiankkureilla. Tavallinen rautanaula on painava, mutta luotettava talvikäytössä ja painuu jäiseenkin maahan kirveen hamaran iskusta helposti.
Entä lumiankkurit? Siihen käy mikä tahansa puukeppi tai riittävän iso esine, joka haudataan lumeen ja tampataan tiukkaan. Käytin itse viime talvena vanhoja CD/DVD-rom levyjä, joilla ei enää ole käyttöä. Huomasin, että osa levyistä kesti. lähinnä kaupalliset DVD levyt, ja osa murentui pakkasessa, varsinkin CD-R-levyt. Ratkaisu on toimiva, mutta kannattaa testata mikä levy kestää varmasti pakkasta, ettei turhaan roskaa luontoa.
Toinen ongelma lumiankkureiden kanssa oli telttanarujen kiristys. Telttanaru on helppo pujottaa läpi DVD:n reiästä ja pyöräyttää takaa ympäri, jolloin se lumeen haudattuna pysyy kiinni takuuvarmasti. Ongelmaksi kuitenkin jää, että tällöin lumeen haudattua telttanarua ei pysty kiristämään.
Paras on lisätä mukaan lumiankkureille erilliset, tarpeeksi pitkät narut, joihin on kiinnitetty haka tai koukku, jolloin koukkuun kiinnitettyä teltan narua voi kiristää normaalisti.
Kuvassa lumiankkurin prototyyppi. Narun on syytä olla pitempi.
DVD-levyjen käyttämisen syynä on lähinnä se, että niitä sattuu olemaan käsillä saasteeksi asti. Mikä tahansa, joka kestää ja pysyy varmasti lumen sisällä, kelpaa samanlaiseen viritykseen. Etuna niissä on se, että ne ovat kevyitä ja vievät hyvin vähän tilaa ahkiossa.
Sukset
Karhun 250cm pitkät Optigripit saapuivat. Hyvältä näyttää.
Toivottavasti lupaus huoltovapaudesta pitää. Olen äärimmäisen huono huoltamaan suksia, edes pitoteipin pohjaan vetely ei oikein huvita.
Ehkä se on tällä loppu?
Valmistaja lupaa pohjan kestävän 2000 km. Minun hiihdoillani se tarkoittaa 10 vuotta, ellen nyt sitten innostu talvivaelluksista ja hiihtelystä aivan eri maliin.
—
Ehdinpä vielä tänään mittailemaan hieman siteen paikkaa. Olikos se 44,65%?
😉