Viime yönä koin oudon hetken. Päästin koiran hetkeksi ulos viiden aikaan aamuyöllä. Puolikuu loisti taivaalla ja mustarastas lauloi. Tuli outo tunne, sillä taivaalle katsoessa ei näyttänyt olleenkaan helmikkuun ensimmäisiltä päiviltä. Ehkä rastaasta tuntui samalta. Joka tapauksessa kaamos on voitettu ja … Jatka lukemista →
Sopulin elämä tammikuussa on noin yleensä ottaen syvältä ja poikittain. Nukuttamaan tuppaa kovastikin, mutta on aivan vittumaisen kylmä, niin ettei kunnon uneen tahdo millään päästä. Vaikka se hyvä siinä sydäntalvessa on, että näitä ”vaeltajiksi” itseään kutsuvia kelmeäsilmäisiä harhailijota ei tähän … Jatka lukemista →
tunnetko kuinka hanget kirkastuvat näetkö kuinka valo alkaa elää ei enää niinkään kauan kevääseen
Jatka lukemista →Jotkut ovat saaneet sellaisen käsityksen, että minä vihaisin autiotupia tai peräti haluaisin ne hävitettävän. Tämä ei suinkaan pidä paikkaansa, mutta suhteeni autiotupiin on ristiriitainen, koska en ymmärrä retkeilyn ja autiotupakulttuurin liittämistä toisiinsa. Ehkä minun täytyy hieman selittää. Ennen vuotta 2008 … Jatka lukemista →
Onko turboahdettu kevytpikataivaltaminen vaeltamista? Mahdollisimman pitkälle, mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman kevyesti. Miksi? Ihan tolkunkin ihmiset tuntuvat sotkevat hyvän vaellusharrastuksen näillä testoteronipurskeilla. Jo Raimo O. Kojo piti Lapin retkeilyoppaassaan moista suoritekeskeistä liikkumista erämaan häpäisemisena. Ei siinä mitään, jokainen tavallaan. Mutta eihän tuleville … Jatka lukemista →
Keskipäivän aurinko ei ole anteliammillaan tähän aikaan vuodesta missään päin Suomea. Vantaaltakin lähtiessäni mollukka oli varsin kitsas; täällä Pohjois-Pohjanmaalla tarjonta on vieläkin vähäisempää, mutta muutama juhlahetki saattaa ulkoilijaa silti vielä kohdata. Tästä vielä kolmisen viikkoa kohti pimeyttä. Sitten alkaa jo … Jatka lukemista →
Maa muuttui etelässäkin valkoiseksi. Vaikka en kaipaakaan täksi talveksi metrisiä hankia, niin kyllä tämä harmaan sumuisen maraskuun voittaa. Tervetuloa, talvi.
Jatka lukemista →Marraskuun harmaa aamu on vuoden synkin hetki. Se on myös ilon hetki, koska kohta alkaa uusi vuosi ja sen jälkeen lähellä on uusi kevät. Onko kaikkein harmaimmassa hetkessä parasta sen kaikkein kirkkaimman hetken odotus?
Jatka lukemista →Loppusyksyn aika merkitsee lapinhullulle luopumista. Tokihan minua vahvemmat sielut jutaavat parasta aikaa rospuuttoreissuillaan, mutta koska olen joka tapauksessa käyttänyt kaiken lomani kirkkaan kesän huumassa viimeistä päivää myöten, on nyt yksinkertaisesti tyydyttävä syksyn pimeyteen ja valmistauduttava lähestyvään marraskuuhun. Vaikka mieli tyhjeneekin … Jatka lukemista →
”Korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo”
Jatka lukemista →