Kevättä on odoteltu. Vaikka päivät ovat pidentyneet, ei aivan vielä voi sanoa kevään olevan ovella: lumipeitteet kasvavat tilastojen mukaan vielä kuukauden päivät. Toisaalta kevättalven vaellukseen on aikaa enää vajaat kaksi kuukautta. Pitäisikö asialle tehdä jotain? Sisäinen vaeltajani nukkuu talviunta.
Jatka lukemista →Maa on musta, talo on tyhjä, ulkona hirmuinen sota. Olen kääntänyt Beethoovenin täysille. Koira käpröttää kauhuissaan jalkojen juuressa. Istun sisällä mököttämässä vesiselvänä ja yritän nauttia ajatuksesta pomminpaukuttelijoiden huomisesta krapulasta. Kiusa se on pienikin kiusa. Enää kaksi kuukautta ja 21 päivää … Jatka lukemista →
Mikään ei huvita. En huvita lukea, ei huvita kirjoittaa, ei huvita valokuvata, eikä huvita olla mitään tekemätön. Jossain vaiheesa pitäisi kai herätä tekemään kaikkea tuota, mikä ei nyt huvita ja alkaa olemaan taas tekeväinen, mikä huvittaisi enemmän.
Jatka lukemista →Polku on alkeellinen tie, jota pitkin jalkaisin kulkija pääsee helposti polun toisesta päästä toiseen päähän. Kävelenhän minä polkujakin, ja jos polku menee omaan suuntaani, niin pitäähän sitä käyttää. Mutta polussa on kaksi ongelmaa: – Se vie sinne jonnekin ja aiheuttaa … Jatka lukemista →
Niille, jotka ovat odottaneet kevään pitkän vaelluksen kertomusta joudun tuottamaan lopullisen pettymyksen: siltä vaellukselta ei yksinkertaisesti ole kertomusta, eikä sitä näytä olevan näillä näkymin syntymässäkään. Minne lie kadonnut se tarina, tunturituulen vietäväksi. Jos siitä vielä joskus saan vainun, kirjoitan sen … Jatka lukemista →
Kun perinteisen mätäkuun alkuun on enää pari päivää, on kesä sitten viimeistään tämän viikon jälkeen lopullisesti ohi. Olipa se kesä sukkela tänä vuonna. Kaamosmasennuksen pelossa rypevä ultrapessimisti tietenkin julistaa kesän loppuneeksi jo jussilta heti kun päivät alkavat lyhentyä, mutta ajattelin … Jatka lukemista →
Lähtöressi. Enää kolme viikkoa kevätvaellukseen. Nyt kävi siilleensä niin, että kaikki tulevat viikonloput on buukattu. Mikä mihinki joutavaan. Viime viikonlopuksi suunniteltu keittöremontti kusi, kun pöytälevy ei tullut. Ei kulje niksmannilla juna? Lupailivat joskus. Hana vuotaa ja hernesoppa palo pohjaan. Ahistaa. … Jatka lukemista →
Tätä mantraa hoetaan joidenkin vaeltajien keskuudessa: Ei ole enää kiire, koska olen jo perillä. Se tarkoittaa sitä, että vaelletaan kiireettömasti ilman aikataulua ja tavoitetta. Tai on tarkoittavinaan, koska valitettavasti se on itsepetosta ja illuusio. Kuka tahansa viikon tai kahden vaelluksella … Jatka lukemista →
Tämän blogin jutut ovat tainneet muuttua kummallisiksi. Ehkä ne ovat aina olleet kummallisia. Onkohan järkevää tai tarpeellista kirjoittaa tekofilosofista hömppää, jolla ei ole merkitystä kuin korkeintaan blogin pitäjälle itselleen. Onko teksti, jonka jokainen ymmärtää eri tavalla, hyvä vai huono? Mikä … Jatka lukemista →
Vaeltamisesta on tullut tylsää.Se johtuu siitä, että kaikki on kontrollissa. Varusteet ovat täydellisesti viilatut, reitit yllätyksettömät, kaikkiin tilanteisiin on olemassa valmis toimintamalli. Olen kyllästynyt täydellisesti hallittuun vaellukseen. Missä on eksyminen, vaivat ja valitukset, pelko ja epävarmuus. Missä on seikkailu? Kontrolli … Jatka lukemista →