Kuvia kesäkuulta Paistuntureiden vaellukselta. Piti olla kevät, oli kesä.
http://www.asentopaikka.fi/Paistunturit/2013/pictures/
—
Tuosta voi verrata miltä näytti tasan kaksi vuotta aikaisemmin:
http://www.asentopaikka.fi/Paistunturit/2011.2/pictures/
Enontekiön kunta on aiemmin ansioitunut korvaamattomien luontoarvojen hävittämisellä mm. antamalla heinäsirkkaturismin tuhota arvokasta kansallismaisemaa Kilpisjärvellä.
Klemetti Näkkäläjärven blogin mukaan lisää saattaa olla luvassa:
”Enontekiön kunnanvaltuusto on käsitellyt ei-julkisena päätöksen hankkia maata Lätäsenon alueelta ..
Maa- ja kiinteistökauppojen tarkoitus on kunnan päätöksen mukaan myöhemmin hankkia Metsähallituksen luontopalvelujen hallinnassa olevalta maa-alueelta lisää kiinteistö-omaisuutta, rakentaa tie alueelle soidensuojelualueen halki ja rakentaa alueelle 30 vapaa-ajan asunnon mökkikylä ja matkailupalvelujen kiinteistö.”http://klemetti.blogspot.fi/2013/06/kohti-kesalomia.html?spref=fb
Asiasta kirjoittaa blogissaan myös Maria, sekä artikkelissaan Lapin Kansa.
Muutamia vuosia louetta mukana kantaneena en oikein osaa enää siitä luopua. Risukeittimellä vahvistettuna se tuo mukanaan vanhan ajan savuntuoksuisen leirielämän. Eikä puuta kulu paljoa.
Louteen pystytystavaksi on vakiintunut kahden vaellussauvan varaan pystyttäminen. Koska loue toimii pääasiassa keittiönä ja olohuoneena, matkassa on myös vaellusteltta, se kannattaa pystyttää melko pystyyn asentoon.
Lekin vaellussauvojen kiinnitys louteeseen. Kepit sojottavat näköjään kaikkea muuta kuin pystyssä, mitä lie asentaja ajatellut.
Pystytys kestää yllättävänkin kovaa tuulta, kunhan pystytyssuunta on oikea. Jos yöllä tuulen suunta muuttuu, saattaa louteen joutua kääntämään. Tai jos ei viitsi, niin ainakin laskemaan alas.
Ja risutuli lämmiittää.
Ostin halvennuksesta uudet Fjällräven Barents housut, koskapa vanhoista Greenlandeista päivä paistaa läpi persuuksista. Kestäväähän G-1000 kangas on, mutta kyllä sen saa näköjään aktiivikäytössä hileiksi viidessä vuodessa. Istuskelen vissiin vaelluksilla liikaa?
Samalla matkaan tarttui Fjällräven Vintage 30L reppu. On se söpö 🙂
Vanha Halti Passi olikin jo tullut tiensä päähän sekin.
Omituinen kesäkuu pohjoisessa. Kun nousin Tenon laaksosta tunturiin kesäkuun ekan viikon lopulla, oli tunturiylängölläkin lehti puussa. Ei mitään hiirenkorvia vaan täysi lehti vaivaiskoivussakin. Tunturi oli vihreä ja aivan selvästi olin harpannut heinäkuulle. Viime vuonna samaan aikaan satoi lunta.
Hyttysiä pilvittäin ja ensimmäiset mäkärät bongasin purolaaksossa 7.6. Paarmat ilmaantuivat hyvissa ajoin ennen juhannusta.
Omituista. Kevät ja kesä yhtä aikaa.
Yönä muutamana havahduin majoitteessani omituiseen ääneen. Kuulosti hetken aivan siltä kuin joku olisi yrittänyt ahneesti juoda pulloa tyhjäksi. Ääni liikkui, joten kyseessä oli ilmeisesti lentävä inehmo. Outo ääni jatkui: kloppotikloppotikloppoti.
Unissani kuvittelin tieteiselokuvien limaisen tappisilmäisen alienin kiertämässä suota. Marsilainen yksisilmäinen suokalkkuna?
Kyseessä oli tietenkin jänkäkurppa, tuo pohjoisten aapasoiden yksinäinen ratsastaja.
Kamera on vaelluksella tärkeimpiä välineitä, ainakin minulle. Pari vuotta on harmittanut muuten hyvän Lowepron kameralaukun vyö, jonka solki jää ilkeästi rinkan ja selän väliin. Uuden Fjällräven Kajkan kanssa harmi on vielä suurempi kuin aiemmin.
Mutta ei se mitään, yksi Fjällrävenin kummallisista hilavitkuttimista pelastaa jutun. Nimittäin Kajkan olkaviilekkeissä on pikalukot, joiden tarkoitus on mahdollistaa rinkan yläosan kantamisen edessä, rinnan päällä.
Vanhoista ylijäämäosista syntyy tällainen viritys.
Pikalukkojen vastakappaleita jouduin kirjaimellisesti vähän puukottamaan, että sopivat Fjällun vastaaviin.
Kyllä toimii.
Kameralaukun vyön jätän paikalleen, että sen kantaminen ilman rinkkaa sujuu myös.
Tuossa aiemmin olin sitä mieltä, että Neoair Xlite Small on ihan ok patja. Siihen lipareeseen nyt tutustuneena voin sanoa, että lausuntooni uskova tarvitsee pienen päivityksen ajatteluunsa.
Sanokaa minun sanoneen: nyt hulluus seis. Jos kaipaat kevyttä ilmapatjaa, osta Neoair Xlite Regular. Se painaa saman verran kuin vanha Neoair Medium (350g) ja siinä voi jopa nukkua.
Ja ne joiden lonkat kestävät, luottavat tietenkin vanhanaikaiseen solumuoviin. Eikä paina paljoa.
Ja nyt pieni tauko. Kestää hetken ladata toimivampi softa grammaustaudin runtelemiin aivoihini.
Olemme ihan kesän kynnyksellä ja sen aisti selvästi, kun olin pidennetyllä viikonlopulla Helvetinjärvellä ja Seitsemisessä.
Lisää kevään kuvia Outassa, joka ilmestyy kesäkuun alussa.
Mielelläänhän partiokaupan myyjä minulle uudet Meindlit vaihtoi muutamaan Euroopan Unionin osanottokuponkiin.
Meindl Tunturisusi on saanut uudeksi nimekseen Ohto. Komiata, sudesta on tullut karhu. En osaa sanoa miksi, koska kenkä on täsmälleen saman kuin ennenkin. Otin puoli numeroa suurempana kuin vanhat Tunturisuteni, että varvas mahtuu saappaaseen.
Meindl Ohto uudenkarheana…
Ja vahattuna valmiina sisäänajoon.
