Hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille uskontoon, uskomuksiin, mielipiteisiin, vaellusjalkineisiin tai muuhun meitä näennäisesti erottavaan seikkaan katsomatta.
Jos joku ei vielä ole muistanut lukea uusinta Outaa, niin se kannattaa katsastaa aattoa odotellessa:
Luontoa voi kohdata myös omassa keittiössä. Keväällä parvekkeelle hankittu ja syksyllä keittiön pöydälle siirretty chili oli saanut asukkaan.
Lienee Tetranychidae suvun edustaja ja sen tsiljoona kaveria.
Makrokuvausta tulee muuten harrastettua aivan liian vähän. Luonto on lähellä.
Vaikkapa suppikset. Kuivuri laulamaan.
Kirjoittaisinko kertomuksen retkestäni. Sellaisen kertomuksen, jossa kuvataan lähtösuunnitelmat, varustus ja aamutoimet. Dokumentoidaan reitti ja eteneminen kellon tarkkuudella. Kommellukset ja onnistumiset mainitaan erikseen, analysoidaan suolen toiminta.
Olen sellaisenkin kirjoittanut.
Kirjoittaisinko kertomuksen retkestäni. Sellaisen kertomuksen, jossa kalastetaan, epäonnistutaan ja saadaan viimein saalis. Kalaa ja hetken suurenmoisuutta ylistetään.
Olen sellaisenkin kirjoittanut.
Vai kirjoittaisinko sellaisen kertomuksen, jossa vaeltajan kantapäätä hiertävä rakko on korkeintaan sivuosassa, jossa matka soljuu ohitse hetkien kaltaisena, kuin sinirinnan laulu sokaisevan kirkaassa keskiyössä.
Sellaisenkin olen yrittänyt kirjoittaa.
Vaeltaja tuntee parhaimmillaan itsensä vapaaksi kulkemaan, vaikka se onkin illuusio.
Haluaisin tuntea itseni vapaaksi kirjoittamaan.
Jos tapaat joskus eräänä päivänä erään erävaeltajan, voit ehkä huomata, että hän on välineurheilija. Matkassa on jos jonkinlaista rensseliä, reppua, viritintä, välppää ja hosakeppiä. Eipä se varustus paljoa avaruusmiehen kostyymille häpeä.
Tyhjiön korkeudella ei onneksi vielä tässä olla ja on raikasta hengittää! mutta varustus on miehekäs.
Koiraparkakaan ei ole säästynyt, vaan selässä killuu tornisteri pullistellen modernin teknologian hienouksia. Tai no, ainakin kuivattua murrenmuonaa.
Mitähän entisaikainen lapinmies olisi sanonut, tällaisen inehmon nähdessään?
—
https://paivakirja.asentopaikka.fi/2010/07/17/onko-vaatteissasi-ominaisuuksia/
Keväämmällä narisin Fjällräven Kajkan ylimääräisistä rensseleistä.
Nyt kun kesän jälkeen olen varma, että tässä sinänsä hyvässä repussa on täysin turhia härpäkkeitä, päätin antaa Kajkalle puukkoa. Kyytiä saivat sekä alaosaston verkkotasku vetoketjuineen, että hattuosan rensseli, jolla sitä voi käyttää mahalaukkuna päiväretkillä.
Enpä voi käsittää, mihin tarvitsisin kumpaakaan ”ominaisuutta”.
Hattuosan kuminauha siirtyi jo ennen ensimmäistä vaellusta rinkan selkämykselle, josta siitä on minulle enemmän hyötyä.
Mutta Kajka on hyvä rinkka, enkä kehota ketään pahoinpitelemään omaansa.
Kajkan ostoa harkitsevien on hyvä huomata, että Kajka on melko suurikokoinen kantolaite, sillä 75l malli on minulle vähän turhankin iso kahden viikon reisulle. Se on selvästi aiempaa Osprey Aether 70 rinkkaani suurempi: edes lähtiessä Kajka ei ollut mainittavasti ylipakatun näköinen.
Aika vähän on päivityksiä tähän blogiin. Haloo, bloginpitäjä!
Ai niin, tämähän on oma päiväkirjani. Tyhjyys ei tarkoita sitä, että ei olisi tapahtunut mitään, eikä sitä, ettei huvittaisi kirjoittaa.
Palataan asiaan eli lapinhulluuteen, aivan tuota pikaa.
Tämmöinen kivikko ympäristöään selvästi korkeammalla paikalla. Missä?
Uusi vihje 13.8.2013: näkymä vaaran laelta
