Etäbloggaussysteemin testi. Kuvien liittäminen toimii viiimein. Laitan kännykameralla otetun, mutta systeemin pettämisen takia lähettämättä jääneen kuvan leirintäalueelta kesäkuun alusta. Kuvanlaatu ei taida huikaista, mutta kyllä tämä on tyhjää parempi.
Kesäkuun vaelluksella kirjoitin ajantasaista blogia suoraan erämaasta. Kokemus oli ristiriitainen, mutta lopulta hyvin palkitseva. Jos aion jatkaa tätä käytäntöä, on pattereita kuitenkin otettava enemmän mukaan.
Myös valokuvien lähettämisen pitäisi olla mahdollista, mutta se ei nyt toimi, pitää tsekata miksi ei.
Kaksi asiaa muuttui. En enää kirjoittanut vaelluspäiväkirjaa ruutuvihkoon, enkä lähettänyt enää juurikaan tekstareita etenemisestäni koska kaikki saattoivat seurata blogiani. Turvallisuusasia siis myös tuli hoidettua tässä samalla.
Mitä mieltä sinä olet? Onko kyseessä hyvä juttu jota kannattaa jatkaa vai onko tämä pyhäinhäväistys?
Myös Maria on pohtinut tätä sama asiaa, koska houkutin hänetkin tähän modernin maailman syntiin.
—
Lisäys: Valokuvien lähettäminen kännykamerasta suoraan blogiin toimii nyt hienosti. Mutta käytänkö sitä, en tiedä.
Olin suunnitellut jättäväni pois järjestelmäkameran elokuun vaelluksella, kokeen vuoksi ja selvitäkseni kevyemmällä kantamuksella. Mutta nyt, kun katselen niitä muutamaa kuvaa jotka otin kompaktikameralla Liesjärveltä tänä viikonloppuna, ei ajatus tunnu hyvältä. Mieleen muistuu 2008 Muotkan reissu, jolla kuvasin pääasiassa kompaktilla, eikä tulos miellyttänyt.
Taidan pyörtää tämän suunnitelman. Ehkä 70-300mm lasin voisi kuitenkin jättää pois. Otanko sitten superlaajakulman mukaan vai 1.4 valovoimaisen normaalin vai pelkän peruszoomin? Entä jos tuleekin se karhu vastaan, kun pitempää putkea ei ole saatavilla, seurauksena elinikäinen trauma…
Pahus, taas se alkaa. Varustevatulointi on ikuista.
Kyllä risukeitin on maineensa veroinen peli. Vesi kiehuu, soppa lämpiää ja makkaratkin paistuvat hiilloksella.
Mutta tämä sotkee nyt totaalisesti jo vakiintuneen vaelluskeittiön. Muutos näyttää olevan pysyvä tila.
Jostain syystä minulla ei ole yhtään kuvaa riskeittimestä toiminnassa. No, laitan tähän nyt sitten vaikka tämmöisen kuvan viikonlopulta, ettei näytä niin lyhyeltä tämä bloggaus.
Ennen oli nuotio ja savun haju. Se oli retken sielu. Jotain on tälle sielulle tapahtunut, koska tulia ei tule juuri tehtyä. Syy on tietenkin se, että liikun enimmäkseen paikoissa, joissa polttopuuta on erittäin vähän ja sitä vähää ei viitsi pelkän tunnelman takia polttaa.
Kaipaan kuitenkin savun hajua ja nuotion kanssa räpläämistä. Onko risukeitin ratkaisu?
Hankin viimein (kalliin) Künzi-eräkeittimen. Mukavan näköinen vekotin. Viikonlopuna testaan, miten se toimii nuotion korvikkeena. Lisäksi mietityttää, lämmittäisikö risukeitin esimerkiksi louteen kanssa käytettäessä?
Künzi ei ole aivan grammarin toiveuni ja paljon painavampi (noin puoli kiloa), kuin esimerkiksi superkevyt Bush Buddy, mutta periaatteessa mitään polttoainetta ei kuitenkaan tarvitse kantaa mukana.
Pitäisikö ottaa pitemmälle reissulle varalle kaasupoltin ja vähän kaasua? Jos on kovin sateista voi risukeitin olla haastava ratkaisu, koska ainakaan teltan absidissa sitä ei uskalla polttaa. Kevennyksen kannalta homma on ongelmallinen, koska keittiön kokonaispaino verrattuna 27-sarjan Trangiaan kasvaa. Koko Trangiaa ei ehkä tarvitsi ottaa mukaan, vaan polttimen voi asentaa Künziin seuraavasti.
Minulla ei ole mitään käsitysta miten tämä toimii käytännössä. Täytyy vain kokeilla.
Kiitos kaikille, jotka ovat kirjoittaneet kommentteja. Olen saanut pari kysymystä, joten tässä selvennystä kommentointisysteemistä:
Siinä se. Saa kommentoida krittisestikin, kaikki mitä tänne sepustetaan ei välttämättä ole järkevää. Kaikki asialliset kommentit ovat tervetulleita. Toki suoraa sähköpostiakin saa aina lähettää.
Kuumin kesä on edessä ja seitsemän viikon työrupeama ennen viimeistä lomanpätkää. Aiemmin ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin ollut töissä heinäkuussa ellei ollut aivan pakko. Nyttemmin olen huomannut, että retkeily on paljon mukavampaa kylmempinä vuodenaikoina: miksi mennä tukehtumaan heinäkuun helteisiin hyttysiä kuhiseville soille. Olihan siinä tietysti jotain miehekästä.
Nyt olen mieltynyt alkukesään niin paljon, että kesäkuun vaellus on aivan itsestään selvyys. Saa elää ikäänkuin kaksi kevättä.
Siinä on ongelmansa, nimittäin ainakin se, että heti juhannuksesta alkaa tuntea syksyn saapumisen, seuraavalla vaelluksella olisi jo ruskan merkkejä maassa. Kohta on taas aika syystalven masentavan harmauden ja se tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta kestää.
Tällaisia pohdin kesäkuun toiseksi viimeisenä päivänä. Kyllähän Suomen kesä on lyhyt, mutta on se ihminen myös aika outo otus.
Koira on elukka. Ei niin, etteikö ihminen voisi olla elukka, mutta silloin se tarkoittaisi jotain negatiivista. Koiran kannalta se tarkoittaa vain sitä, että se ei ole ihminen. Koska koira ei ole ihminen, sillä ei myöskään voi olla ihmisten oikeuksia, väittäköön animalistit sun muut hörhöt mitä tahansa. Sillä ei myöskään voi olla ihmisten maailmassa ihmisten velvollisuuksia. Se on täysin ihmisen armoilla, sen hyvinvointi ja tekemiset ihmisen vastuulla.
Kieltämättä olen suivaantunut tähän toisaalla käytävään koirien irtipitokeskusteluun ja ehkä minun pitäisi diskata itseni syyntakeettomana, mutta tulee mieleen näin myöhäisiltasella, että mitenkäs moni näistä koirien irtipitäjistä käyttää lemmikistään ihmiselle varattua persoonapronominia ”hän”. Mahdollisesti se ei liity syndroomaan mitenkään vaan on yleisempi koirahörhöjen termi, irtipito on sitten toisenlaisen aivovamman tulos.
Mutta koira ei voi olla ”hän”, koira on aina ”se”.
Koira on elukka, eikä se kärsi, jos sitä sellaiseksi nimitetään. Voit testata sen seuraavasti. Osoita vuoronperään koiraa ja itseäsi toistaen samassa järjestyksessä: ”Elukka, ihminen, elukka, ihminen, ..”.
Koira ei tästä kärsi, kärsitkö sinä?
Koira on lain mukaan pidettävä lähes poikkeuksetta kytkettynä. Laki on selvä, yksiselitteinen ja helppoa lukea. Silti tuntuu siltä, että koiranomistajat eivät tätä lakia ymmärrä.
Ovat koiranomistajat tavallista keskimäärin tyhmempää porukkaa?
Tavallaan kansalaistottelemattomuus on minusta hyväksyttävää. Ei niin, että laki sen hyväksyisi vaan niin, että sen voisi ehkä perustella sillä, että yritetään muuttaa jotain lakia joka koetaan vääräksi. Anarkismia siis, eräällä tavalla. Silti se on laitonta ja seuraukset on kärsittävä.
Koirien irti pitäminen tuskin aiheuttaa muita muutoksia kuin lisää koiravastaisuutta joka taas aiheuttaa lain tiukentamisen. Koirat ovat jo ahtaalla nyky-yhteiskunnassa, ei tehdä sitä enää tämän vaikeammaksi.
Kaikein pöljintä on yrittää oikeuttaa laittomuus toisten laittomuuksilla. Koira on sopeutuvainen ja joustava. Jos koiria ei voida pitää niinkuin laki sen määrää, on niistä luovuttava.
Mutta mikäs tämä on? Koira irti!
Tai tämä? Elukka temmeltää vapaana!
Taidan puhua palturia, koska pidän itsekin koiraa irti!
Tosin vaelluskuvat ja kertomuksetkin ovat illuusiota, kuvitelmaa vapaudesta jota ei enää ole.
Kuvakulmat, rajaukset, vähän lavastusta. Sekaan photoshoppia ja todellisuus muuttuu. Sama pätee vaellusmuisteluihin ja kertomuksiin. Kukapa haluaisikaan tylsää, kahlittua todellisuutta, jos voi lukea väritettyä kertomusta joka voisi olla totta.
Ajattelin, etten mene sisälle koko juhannuksena, paitsi saunaan. Enpä olekaan juuri mennyt, vaan majoittunut rantakoivun alle pystyttämääni louteeseen. Hyttysiä on, mutta niistä viis. Laulurastas säveltää koko yön ja lehtokurppa kiertää kierrostaan. Ulkona on hienoa nukkua. Paitsi että..
.. laulurastas kuuluisi kyllä kivemmin, jos vastarannan naapuri ei jatkaisi karaokebileitään jo toista vuorokautta. Toisaalta, minkäs tuolle voi, juhannus on juhannus ja vain kerran vuodessa.
Täytyy ottaa siltä kannalta, että nyt on hyvä tilaisuus kasvattaa toleranssia vaikka mille. Mutta ei enää ”kesäviiniä”, pliis.